Otavaisen olkapäillä

4.3.-28.3.2024

Kulttuuritalo Lilla Villan

Karhu ilmestyi teokseeni ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Tämä on ensimmäinen näyttely, jonka omistan Metsän kultaiselle kuninkaalle. Haluan palauttaa Ohton sen arvoiselle paikalle meidän jumalaksi ja meidän esi-isäksi, jota kuuluu kohdella arvokkaasti ja varoen.

Vaikka karhussa tiivistyy perimäämme hakattu tietoisuus sen pyhyydestä, on hänet silti nykypäivänä alistettu mainoskasvoksi tuotteille ja yrityksille. Karhun hahmolla tavoitellaan luotettavia ja vahvoja mielikuvia, jotka ovat juurtuneet meihin esihistoriallisista ajoista saakka. Karhun nimiä ovat saaneet niin ihmiset kuin asuinpaikatkin.

Karhu mielletään useiden alkuperäiskansojen keskuudessa myyttiseksi olennoksi. Suomen kansanperinteessä karhun on katsottu polveutuvan jumalasta ja ihmisen karhusta. Kalevalasta löytyy karhun syntyruno, jossa karhu lasketaan taivaasta maahan hopeahihnoilla. Karhua on palvottu myös totemistisena jumalhahmona koko subarktisen vyöhykkeen metsästäjä-keräilijä-kalastajien keskuudessa. Rautakaudelle tultaessa karhutotemismi vakiintui symboloimaan voimaa ja rohkeutta, mutta myös naisellista hedelmällisyyttä.

Vaikka kristinusko yritti puhdistaa pakanaisia tapoja kansasta parhaansa mukaan, silti esimerkiksi karhunmetsästykseen liittyi rituaaleja, joista meille tunnetuimpia karhunpeijaisia on vietetty vielä 1900-luvulla. Karhun kaadon jälkeen karhun kallo saatettiin ripustaa kallohonkaan ja luut sirotella sille varattuun pyhään paikkaan. Siperian jukagiirien keskuudessa asetetaan yhä karhun kallo länteen, laskevan auringon, varjojen maan suuntaan, jossa sijaitsee ikuisen jälleensyntymän kehä.

Karhuja kaadetaan suomessa karhukannan kasvun ehkäisemiseksi. Valtion asettama metsästyskiintiö oli 457 mesikämmentä metsästyskaudelle 2021-2022. Karhun tiedetään hyökkäävän ihmistä vastaan Suomessa n. 0-2 kertaa vuodessa. Yleensä tilanteet syntyvät karhun metsästyksen yhteydessä tai tilanteessa, jossa ihminen joutuu karhun ja pennun väliin.

Vaikka karhu on taruissa ja saduissa mankeloitunut personifikaation alle, on se silti säilyttänyt ihmiskunnan edessä myyttisen arvonsa. Karhu on ollut meille pyhä eläin jo vuosituhansien ajan. Jopa niin pyhä, ettei sen nimeä uskaltanut ääneen lausua. Siksi karhulle on syntynyt jopa yli 200 lempinimeä. Olen nimennyt Otavaisen olkapäillä -näyttelyn teokset karhulle annetuilla nimillä.

Jos karhu puhuisi ihmisen kielillä, minkälaisia nimiä hän ihmiselle antaisi?

Jos karhu kirjoittaisi runoja, millaisen syntyrunon hän ihmisestä kirjoittaisi?

Jos karhu olisi kapitalisti, mihin hän painaisi ihmisenkuvan?

Jos karhu tappaisi ihmisiä harrastuksenaan, millaisia juhlia hän viettäisi?

"Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien."